Kuutilla on ollut semmoista pientä vibaa kropassaan aina. Luusto on kunnossa, mutta rakenne on hiukan, nooh, epäergonominen. Pystyn lantionsa vuoksi takajalkojen liike on melko rajoittunut ja pitemmällä aikavälillä se vielä lyhenee ja aiheuttaa lihasjumeja sinne sun tänne. Kuutti ei kamalasti kroppaansa oireile (vielä), mutta olen nyt ottanut ohjelmaan sen säännöllisen huoltamisen + jumppaamisen, jotta pysyttäs jatkossakin edes jossakin kuosissa.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun K vuosikkaana sai ensimmäisen pääntärinä"kohtauksen". Laitoin lainausmerkit kohtaukseen, koska koira on kyllä ihan toimintakykyinen koko ajan, mitä nyt pää tärisee siinä sivussa. Toki käytiin ellillä ottamassa jos jonkinlaista koetta, mutta mitään selittävää tekijää ei löytynyt. Kohtauksia tuli seuraava puolen vuoden aikana aina muutaman päivän ryppäissä. Diagnoosiksi saatiin idiopaattinen pääntärinä eli ts. ei tiedetä mikä sen tärinän aiheuttaa. Alkuahdistuksen jälkeen päätin, että en stressaa sillä itseäni. Jos homma pahenee esim. epilepsiaksi, niin katsotaan sitten hommaa uusiksi. Koiraa itseään pääntärinä ei ole missään vaiheessa haitannut.
Kiikutin koiran kuitenkin osteopaatille, jotta saisin jonkinlaisen kuvan sen kropan tilasta. Osteopaatilla ilmeni, että niskan seutu oli pahasti jumissa ja nestekierrot oli estyneet. En itse usko, että tämä varsinaisesti selittäisi pääntärinää (joskin mikäpä minä sitä olen sanomaan mistä se johtuu). Pääntärinän seurauksena Kuutti käy kuitenkin säännöllisesti osteopaatilla ja se syö säännöllisesti B-vitamiinia (neurobion). Edellisestä tärinästä (jonka olen havainnut) on nyt kohta pari vuotta aikaa ja aika näyttää liittyikö se vain nuoren koiran elämään, vai tuleeko se vielä takaisin.
Tällä hetkellä, kun koiralla treenataan vähänlaisesti eli agilityä (1 treeni/viikko) ja maastolajeja, kroppa on suhteellisen ok. Olen kuitenkin lisännyt Kuutin ohjelmaan ihan perinteisen hieronnan ja fysioterapeutilta saadut jumppaliikkeet sekä venyttelyt. Venyttelyt ovat nyt kuuriluonteisesti päivittäiset, jotta nähdään olisiko sillä positiivista vaikutusta takaosan toimintaan. Fysioterapeutilla kävi ilmi, että Kuutilla ei varsinaisesti ole kipeitä jumeja, mutta sen lihakset ovat äärimmäisen kireät, mikä toki aiheuttaa liikkeen lyhenemistä ja lopulta myös ongelmia siellä lantion seudulla. Niinpä nyt venytellään päivittäin lonkankoukistajat, takareidet, etureidet ja lähentäjät. Nähtäväksi jää onko tästä mitään pysyvää hyötyä, mutta tuskinpa siitä mitään haittaakaan on. Lisäksi tehdään takaosaa vahvistavia jumppajuttuja.
Tästä päästäänkin sujuvasti ensi kauden tavoitteeseen. Nyt kun BH-koe saatiin suht onnistuneesti suoritettua, niin olen varovaisen toiveikas, että ensi kaudella voitaisiin korkata PK-kokeissakin. Mahdollisesti jälkikokeessa tai miksei hakukokeessakin. Haussa koevalmius on ehkä kauempana kuin jäljellä, mutta Kuutti on aikuinen koira, joten edetä voi nopeastikin, jos vaan koira muuten antaa myöten. Perjantai oli yllättäen itselläni vapaapäivä, joten ei muuta kuin maastotreeneihin ja kokeilemaan miten esineruutu ja alokasluokan jälki nyt loppusyksystä kulkevat.
Esineruutua ei varmaan koskaan aiemmin ole otettu täysikokoisena (täysleveänä) ja valmiit esineetkin on ollut ehkä kerran aikaisemmin. Se meni kuitenkin oikein hyvin. Kaksi pistoa ja kaksi esinettä ja koiralle tais jäädä vähän hinku käydä alueella vielä kerran eli oikein onnistunut treeni. Kuutti on niin virkistävä treenikaveri Vimpan jälkeen. K ei juuri kyseenalaista asioita maastossa. Jos kerta lähetetään johonkin suuntaan, niin sitten mennään. Aina ei toki näin ole ollut, mutta nyt asia on koiralle sillä tavalla selvä, että kyllä sieltä jotakin löytyy kun vaan tarpeeksi etsii.
Jälki aiheuttaakin sitten ehkä enemmän päänvaivaa. Jana oli ok ja nosto suorastaan hyvä, mutta esineet oli taas ihan turhia härpäkkeitä Kuutin mielestä tällä kertaa. Kyllä se on uskottava, että esineet (ja kepit) tulee olemaan se kompastuskivi aina ja niitä vaan pitää vahvistaa erikseen paljon. Esineethän oli alkukesästä ihan hyvällä mallilla, mutta nyt kun tässä on ollut kuukauden jäljestystauko, niin jälki sitten todellakin vei koiraa. No tietääpähän mitä treenata taas.
Tottiksesta vois kirjoitella ihan omankin päivityksensä, mutta lyhykäisyydessään siinä on aika paljon keskeneräisiä juttuja. Eniten töitä vaatii hyppynoudot, jäävät (lukuun ottamatta maahanmenoa) ja eteenmeno. Paikallolon ongelmista jo kirjoitinkin BH-postauksessa ja sen työstämisen olen jo aloittanut. Hiljaa olemista käydään toko-kokeissa testailemassa tässä talvikauden aikana. Kaikkea on siis kyllä jonkin verran tehty, mutta paljon on vielä tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti