Kuutti käväisi toko-kokeessa, josta tuloksena alokasluokan ykköstulos 175
pisteellä. Se oli jo toinen ykkönen alokkaasta, joten ainakin kerran vielä :) Kuten
aiemmin olen tainnut kirjoittaa, Kuutin tokoura alkoi reilu vuosi sitten
todella ontuvasti, nippa nappa kolmostuloksella. Sen jälkeen on tapahtunut
paljon ja ekan kokeen kaltaista notkahdusta, ainakaan samoista syistä, tuskin
on odotettavissa. Käyn Kuutin kans toko-kokeissa oikeastaan siksi, että saan
itse lisää koekokemusta ja koira oppii koetilanteissa kestämään häiriöitä ja
hiukan jännittävää ohjaajaa. Varsinainen tavoite on (ainakin tällä hetkellä)
ensi kaudella kuitenkin PK-lajeissa.
BH-kokeessahan ongelmaksi nousi paikkamakuussa ääntely. Tavoitteena olis
saada tämän talven aikana paljon hiljaisia paikkamakuita. Treeneissä se alkaa
jo onnistumaan, mutta koetilanne on aina eri. Viime viikon toko-kokeessa
paikkamakuu meni hyvin ja hiljaisesti. Onnistuin rauhoittamaan koiran hyvin
ennen paikkamakuuta. Viereinen koira lähti melkein heti ohjaajansa perään ja
siitä huolimatta Kuutti pysyi hiljaisena, joskin hieman se oli levoton naapurin
lähdön jälkeen. Loppuosa kokeesta meni hiukan vaihtelevissa tunnelmissa.
Seuraaminen oli omaan makuun löysää ja koira jopa paikoin jätätti. Muissa
liikkeissä Kuutti oli kuitenkin ihan hyvin mukana. Varsinkin kaukojen
onnistumisesta olen erityisen ilahtunut. Tähän saakka ollaan nollattu kaukot
molemmissa alon kokeissa. Aivopesin Kuuttia edellisen viikon makuulta istumaan
nousun suhteen ja se näköjään kannatti. Seuraava tavoite häiriöiden suhteen on
osallistua toko-kokeeseen jossakin muualla kuin tutussa kotihallissa. Ehkäpä joskus
vuodenvaihteen jälkeen.
Agilityäkin on tehty kerta viikkoon ja sillä saralla edistytään koko ajan
hitaasti, mutta varmasti. Suurin este edistymiselle on kyllä ohjaajan onneton
kyky hahmottaa ratoja ja ohjauksia, mutta siinäkin on tapahtunut kehitystä.
Alan ymmärtää agilityn viehätyksen. Onhan se hienoa, kun rata (olkoonkin hyvin
lyhyt) ohjauksineen onnistuu ja koira suorastaan liitää eteenpäin ja reagoi
ohjaukseen hyvin. Olen yrittänyt pitää aksan sellaisena hyvän mielen lajina ja
en turhaan mieti kisaamista tai muutakaan edistymispakkoa. Koulutuksen laadusta
en kuitenkaan halua tinkiä, vaan maksan edelleen itseni kipeäksi ja käyn Active
Dogilla treeneissä. Olishan se kiva nähdä mihin koiran rahkeet riittää, mutta
valitettavasti omat taidot on niin vajaat, ettei me ehkä päästä koiran
maksimiin missään vaiheessa. Koira kehittyy nopeammin kuin nollasta alkava
ohjaaja, ainakin tässä meidän tapauksessa. Lisäksi porokoiran kanssa ei oikein
ole sitä vaihtoehtoa, että tehdään kymmenen toistoa samasta kuviosta pelkästään
ohjaajan oppimisen vuoksi.
Rallytokoa olen pitkään pitänyt melko lailla hömppälajina ja ilman Vimpaa
tuskin olisin siihen lähtenyt millään mukaan. Vimpan kans tokoura taitaapi
jäädä avoimeen luokkaan. Vimpallahan on yks ykkönen avoimesta, joten seuraavaksi
voitas osallistua voittajaan. Voittajassa on kuitenkin useampi liike, jotka on
ihan alkutekijöissä mm. tunnari ja metallinouto. Jos ois kyse vain liikkeiden
opettamisesta, niin ehkä saisin ne Vimpalle opetettua, mutta se suurin haaste
Vimpan kanssa tokoillessa on viretilan säilyminen. Vimpa on ihan äärettömän
herkkä vireensä kanssa ja se pahoittaa mielensä herkästi ja sen jälkeen ei ole
kellään kivaa. Toisaalta parhaassa vireessä se on kokeessa todella hyvä ja
esimerkiksi sen seuraaminen on parhaimmillaan tosi kaunista. Huonoimillaan se
on, no, todella huono ja en haluaisi koiralle sellaisia tilanteita tieten
tahtoen järjestää. Päätin sitten, että kokeillaan rallytokoa. Lajissa kiinnosti
se, että koiran kanssa voi kommunikoida enemmän ja kannustaa koiraa suorituksen
aikana- Tähän saakka homma onkin tuntunut kivalta ja Vimpa tuskin on tajunnut
edes, että tehdään jotakin kovin uutta. Liikkeethän menee alokasluokassa
paljolti vielä tokopohjilla. Parin oikean kurssikerran (menin suoraan
alo-avokurssille) alkaa tuntumaan, että kyllähän tässäkin lajissa haasteita
riittää ja aina voi pyrkiä parempaan suoritukseen. Tavallaan viehättää se, että
kisaamisen aloitus on tehty niin matalalla kynnyksellä, että jokainen voi
osallistua. Ylemmissä luokissa riittää varmasti vaikeutta, jos haluaa hyviä
tuloksia tehdä.
Tänään ehdin vielä maastotreenihinkin ja vieläpä valoisaan aikaan. Kuutti sai
ajaa Sallan tekemän jäljen, jossa teemana oli polkujen ylitys, ja niitähän
siinä riitti. Tänään ei kuitenkaan polut vienyt eikä suuremmin häirinnyt
koiraa. Kuutti paransi sitä myötä mitä enemmän haastetta tuli. Pitää muistaa
jatkossa, ettei sorru liian helppojen jälkien ajamiseen sen kanssa. Kepit ei
ollut kovaa valuuttaa tänäänkään, tosin niitä oli vain jäljen lopussa. Täytynee
aloittaa seuraava aivopesuprojekti, jossa aiheena on keppimotivaatio. Onhan
tässä pitkä talvi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti