Agility

Pitkään ajattelin, että agility ei ole minun laji. Olen eri koirien kanssa käynyt lajin alkeiskursseja vuosien varrella ja homma on aina hiipunut syystä jos toisesta. Lopettamisen syitä on ollut mm. räkyttävä koira (en saanut sitä hiljaiseksi), koiran luuston osoittautuminen rikkinäiseksi, koiran haluttomuus koko lajiin jne. Niinpä kun aloitin Kuutin kans agilityn alkeiskurssin, olin jo valmiiksi varautunut ongelmiin.

Kuutin suurin ongelma yhteiskoulutuksissa on välillä sen älytön reaktiivisuus suhteessa toisiin koiriin. Tämä tulee esille nimenomaan uusien koirien kanssa. Vanhojen tuttujen kanssa treenaamisessa ei ole mitään ongelmaa. Se ei kykene kestämään toisten koirien kiihtymystä millään, vaan menee siihen helposti mukaan. Onneksi agilityn alkeiskurssi oli hallissa, missä olimme treenanneet tottista jo pitempään, joten paikka sinällään ei ollut kiihdyttävä. Alkeiskurssi osoittautui lopulta leppoisaksi puuhasteluski ja koirat olivat suhteellisen rauhallisia, joten Kuuttikin oli.

Noin vuosi sitten päätin, että haluaisin oikeasti oppia agilitystä jotakin ja hakeuduin maksullisiin treeniryhmiin Active Dogille. Tämä tarkoitti uutta hallia ja paljon uusia (ja kiihkeitä) koiria samaan aikaan samassa hallissa. Tämä on ollut Kuutille todella opettavaista. Varsinkin kaikki odottelut oli alussa ihan myrkkyä, samoin kohtaamiset hallin kapeilla käytävillä jne. Mutta niin vaan se on lopulta oppinut/siedättynyt. Ei se maan hiljaisin ole vieläkään ja varsinkin nyt, kun agility hauskuus on Kuutille vasta avautumassa, ääntä saattaa lähteä joissakin tilanteissa.

Olen kokenut agilityn todella hyväksi lajiksi koiran ja ohjaajan suhteen parantamiseen ja koiran häiriönsietokyvyn lisäämiseen. Ja mikä parasta myös ohjaajan aivot saavat jumppaa kaikenlaisen uuden oppimisen myötä. Kävin kesällä muutaman kerran rata- ja menttaalivalmennuskurssin Minna Martimon ohjauksessa ja siellä asetettiin tavoitteet meidänkin agilityuralle. Virallisesti on tavoitteena, että vuoden päästä Kuutti (ja minä) olisimme molemmat valmiita korkkaamaan kisauran. Nähtäväksi jää, miten siinä onnistumme.